Uusimmat kirjoitukset

Normitalkoilla työtä ja kasvua

Tiistai 17.2.2015 - Tapani Mäkinen

Eduskuntaryhmämme julkaisi viime viikolla ”Normitalkoot” -ohjelmansa. Tällä hallituskaudella on lähdetty tätä vyyhtiä purkamaan aivan urakalla ja kysytty myös laajasti eri tahoilta, mitkä normit ovat turhia/maksavat liikaa/hankaloittavat elämää tai yrittämistä. Valitettavasti on osoittautunut, että normien laatiminen on helppoa mutta purku hankalaa. Näin ollen tälläkin vaalikaudella olemme onnistuneet lisäämään normeja enemmän kuin purkamaan. Kuten raportissakin todetaan, monet normit ovat välttämättömiä, mutta normiviidakolla on pimeäkin puolensa.

 

Puolueiden on muututtava ja politiikan on muututtava. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa eduskunnan tehtävä on määrätä kaapin paikka joka torpassa. Lähtökohta tulisi kuitenkin olla toinen. Lähtökohtana pitäisi olla, että tilanteet muuttuvat ja elävät yksilöllisesti. Laki pitää olla kaikille sama, mutta pitääkö lailla määrätä ihan kaikesta?

 

Taannoin kuuntelin erästä luennoitsijaa suomalaisen ja virolaisen digitaalisen järjestelmän eroista ja jäin pohtimaan, että sama oikeastaan pätee tässä: Suomessa ajattelu lähtee – ja tyssää – liian usein siihen, että on otettava kaikki poikkeuksen poikkeukset jo valmisteluvaiheessa huomioon. Tämä johtaa siihen, että säännökset ovat liian tarkkoja, eivätkä pääse joustamaan tilanteiden ja maailman muuttuessa. Nyt, kun Suomi on taantumassa, on hyvä hetki tarkastella luomiamme esteitä luovuudelle.

 

Ryhmämme kannanotossa on kolme pääteemaa: yritysten hallinnollinen taakka ja rahoitus, lupaprosessien sujuvoittaminen, ja rakentamista koskevat säädökset ja määräykset. Nämä ovat asioita, joiden ympärillä olemme tehneet töitä jo vuosia.

 

Aivan liian pitkään ovat kuitenkin työntekijäjärjestöt saaneet sanella työn tekemisen ehdot. Työntekijöiden turva on kuitenkin alkanut kääntyä työn teettämisen esteeksi. Samalla yrityksillä on lukuisia muita hallinnollisia velvoitteita ja suuri huolemme on se, ettei yrittäjällä enää riitä aika varsinaiseen yritystoimintaan, ydinosaamiseen, saatika sen kehittämiseen. Sääntelytaakkaa aiheutuu muun muassa työnantajana toimimisesta, verotuksesta ja taloushallinnon raportoimisesta. Työntekijän palkkaamista on helpotettava: töitä on paha tehdä jos ei niitä tarjota! Yksinkertaisimpia tapoja helpottaa työntekijän palkkaamista on laajentaa koeajan pituus ensimmäisen työntekijän kohdalla jopa 12 kuukauteen.

 

Yritysten hallinnollisen taakan minimoimiseksi on nyt viimeistään laadittava konkreettinen ja tavoitteellinen ohjelma. Yhden luukun periaatetta on sovellettava laajasti neuvonta- ja lupapalveluissa. Yrittämisestä on tehtävä helpompaa ja kannatettavampaa. Lupaprosesseja on sujuvoitettava. Laskelmien mukaan erilaisten lupaprosessien hitauden vuoksi investointeja on odottamassa toteutumistaan jopa usean miljardin arvosta. Tämä ei ole mikään helppo asia toteuttaa, mutta jotain on tehtävä. Asetetaan lupien käsittelyaikoihin takuuaika, rajoitetaan viranomaisten valitusoikeutta toisen viranomaisen ratkaisuihin ja vähennetään kansallista sääntelyä kaikessa milloin se ylittää EU:n vähimmäistason. Lisäksi jo aloitettua ympäristöhallinnon lupaprosessien tehostamista tulee jatkaa.

 

Edellä mainittu koskee suuresti rakentamista, jonka kustannuksiin valtio voi melko suuresti vaikuttaa. Kaikki edellä mainitut lupa-asiat hidastavat prosesseja. Rakennusalaan liittyy myös valtava määrä omia normeja, joiden järkevyyttä on syytä tarkastella. Julkisuudessa tämä nostettiin paperimme keihäänkärjeksi, sillä haluamme helpottaa rakentamista pääkaupunkiseudulla väljentämällä väestönsuoja- ja parkkipaikkavelvoitteita, sekä nykyisellään kaikkiin asuntoihin kohdistuvaa esteettömyysvaatimuksia. Uudisrakentamisen keskikokovaatimukset nostavat pienten asuntojen hintoja, vaikka juuri pieniä asuntoja tarvitaan…

 

Lopulta koko raportti kiteytyy jo tuttuun sloganiin: yrittäjyyden esteiden purkamiseen. Sillä siitähän tässä loppupelissä on kyse. Suomi tarvitsee muitakin keinoja, jotta talous lähtisi nousuun, saisimme uusia vientituotteita maailmalle ja sitä kautta yrityksiä ja työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia, mutta jos näitä patoja ei pureta, ei meillä kohta enää ole minkä päälle rakentaa. Järkevämmillä normeilla luodaan työtä ja talouskasvua.

Avainsanat: normit, rakentaminen, politiikka, yrittäjyys, Kokoomus

Voitto se on pienikin voitto!

Keskiviikko 11.2.2015 klo 15:30 - Tapani Mäkinen

Eilen julkaistu PK-barometri osoittaa että pk-yritysten odotukset lähiajan suhdannekehityksestä ovat heikenneet selvästi. Investoinnit ovat vähentyneet huomattavasti, mikä osoittaa, että yrittäjien usko tulevaisuuteen on huolestuttavan alhaalla. Nyt jos koskaan tarvitaan toimia yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Tuore hallituksen esitys lisätalousarvioksi on oikeansuuntainen yrittäjien aseman helpottamiseksi.

Arvolisäverovelvollisen liukuvan alarajahuojennuksen nosto 22 500 eurosta 30 000 euroon tuo helpotusta tuhansien yritysten verotaakkaan. Huojennus tarkoittaa, että yrittäjä saa tällä välillä liikevaihdostaan osan maksamastaan verosta takaisin asteittain poistuvalla vähennyksellä. Tällä pienennetään kynnystä, joka syntyy yritysten verollisen toiminnan rajan ylittämisestä. Yrityksen liikevaihdon arvolisävelvollisuuden rajan nosto kymmeneen tuhanteen euroon tuo toivottavasti lisää uskallusta yrittämiseen, vaikka periaatteessa en sitä kannatakaan markkinoita vääristävänä tekijänä.

Olkoonkin syynä vuosia jatkunut väsytystaistelumme tai lähestyvä demareiden vaalipaniikki, on erittäin huojentavaa, että päähallituskumppanimme viimein on tajunnut yrittäjien merkityksen Suomen kansantaloudelle. Tähän mennessä kun viesti on kaikessa neuvotteluissa selvästi ollut voimakkaan yrittäjävastainen. Ehkä nyt työministerin puheet pakkoyrittäjyydestäkin jäävät sinne minne ne kuuluu – menneisyyteen. Uskokoon ken tahtoo.

Joka tapauksessa viesti yrittäjille on nyt selkeä ja oikean suuntainen. Lisätalousarviossa linjataan samalla myös perintö- ja lahjaveron maksuajan pidentämistä kahdella vuodella, nyt seitsemään vuoteen. Tämä toivottavasti helpottaa yritysten sukupolvenvaihdoksia. PK-yritysten kassavirtaa notkeutetaan lakisääteistä maksuaikaa lyhentämällä, yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden tukea lisätään, yritysrahoituksen turvaamiseksi käynnistetään uusi pääomasijoitusohjelma  ja lisäksi Finnvera Oyj:n varainhankintaan tarkoitettujen lainojen myöntämisvaltuutta ehdotetaan tuplattavaksi ja ylikin.

Too little, too late? – Maybe so, mutta tämä on kuitenkin nähtävänä selkeänä voittona yrittäjille ja yrittäjyyspuolueelle. Kuluva hallituskausi on ollut vaikea, mutta koko ajan teemme töitä sen eteen, että saisimme tavoitteitamme edistettyä. Voitto se on pienikin voitto!

Kokoomus on tänään julkistanut tavoitepaperinsa normien purkuun, jossa puututaan myös voimakkaasti yrittäjien hallinnollisen taakan vähentämiseen. Sääntelytaakkaa aiheutuu muun muassa työnantajana toimimisesta, verotuksesta ja taloushallinnon raportoimisesta. Lisäksi pörssiin listautuneita yrityksiä koskee koko joukko sellaisia raportointivaatimuksia, joita muilla yrityksillä ei ole. Myös yksinyrittäjillä on kohtuuton hallinnollinen taakka, vaikka työnantajavelvoitteita ei ole. Työllistämisen kannalta myös työntekijän palkaamiseen liittyviä esteitä halutaan poistaa, mm. koeaikaa vaaditaan pidennettäväksi.

Tänä hallituskautena on välillä tuntunut että tuuleenko täällä vaan huudellaan, hallituspuolueessa. Omat tavoitteemme ovat välillä muokkautuneet tunnistamattomiksi tullessaan ulos kompromissiaparaatin syövereistä. Virheistä on opittava ja peiliin katsottava – ja työtä yrittäjyyden puolesta jatkettava!

Avainsanat: Tapani Mäkinen, yrittäjyys, alv, hallitus, kokoomus,

Vähemmän hallintoa vai metropolihallintoa?

Tiistai 27.1.2015 klo 15:30 - Tapani Mäkinen

Vantaan kaupunginvaltuusto käsitteli eilen lausuntoa metropolihallintoa koskevaan lainsäädäntöön ja äänestyksen jälkeen hyväksyi metropolihallinnolle myönteisen lausunnon. Vantaan Kokoomuksen valtuustoryhmä esitti, että kaupungin tulee lausua metropolilakiesitystä vastaan. Perusteet tähän ovat mielestäni kiistattomat. Hanke sisältää perustuslaillisia ongelmia ja lisäksi lakiin on vielä jäänyt lukuisia epäjohdonmukaisuuksia. Kokoomus ei kuitenkaan ole hallituspuolueena asettunut vastustamaan hanketta. Mielestäni pitäisi.

 

Olen ollut tätä hanketta koko ajan vastaan, se jo tiedetään. Syyni vastustamiseen eivät kuitenkaan ole ideologiset vaan puhtaasti käytännölliset: tällaisenaan laki mahdollisesti rikkoo perustuslakia, se rajoittaa kunnan vapautta päättää omasta varankäytöstään ja on muutenkin torso. Se ei edistä läpinäkyvyyttä, pikemminkin päinvastoin. Lisäksi se vie päätöksenteon yhä kauemmaksi palvelujen loppukäyttäjästä, eli kuntalaisesta itsestään. Tavoitteenahan oli alun perin vähentää hallintoa – ei lisätä sitä!

 

Suurin synti metropolihallinnolla, sellaisessa muodossaan kuin se nyt on valtuustoille esitetty, on kuitenkin se, ettei se edes vastaa sille asetettuihin tavoitteisiin. Sillä siitä olemme kaikki yhtä mieltä, että pääkaupunkiseudulla tarvitaan kipeästi ja pikaisesti joku ratkaisu maankäytön, asumisen ja liikenteen koordinointiin. Yhteistyö on viime vuosina tehostunut kuntien ja valtion välisten MAL-aiesopimusten myötä, mutta ei riittävästi. Kuntaliitokset olisivat paras tapa uusia ja keventää hallintoa ja tehostaa yhteistä maankäyttöä, mutta siihen ei Espoolla ole kanttia, tästä viimeisin todennus tuli eilen. Mikä sitten neuvoksi?

 

Metropolihallinnosta on tämän hallituskauden aikana tehty erinäisiä selvityksiä. Poliittisessa neuvottelussa on kuitenkin se huono puoli, että päätöksistä hioutuu pois terävin kärki - ja välillä myös järki. Sillä se, että kaikki ovat samaa mieltä uudistuksen tarpeesta, ei vielä tarkoita, että mikä tahansa uudistus on hyvä. Maltti on valttia. Eräs valtiomies kysyi taannoin kuuluisassa pamfletissaan, onko maallamme malttia vaurastua. Nyt onkin kysyttävä, onko metropolilla malttia uudistua.

 

Nyt annettu esitysluonnos ei vastaa asettamiinsa edellytyksiin tyhjentävästi miltään osin ja metropolihallinnolle osoitettavat tehtävät jätetään luonnoksessa auki; vaikutusten arviointeja ja ei ole riittävästi tehty eivätkä juridiset vaikutuksetkaan ole selvillä. Kaiken tämän ohella soteuudistuksen kohtalo on vielä auki, niin toimenpiteiden kuin rahoituksenkin osalta. Viisas panee pelin poikki ajoissa ja ottaa aikalisän. Tottakai se on vaikeata, kun asiat painavat päälle ja uudistuksen tarve on suunnaton, mutta peiliin on katsottava, sillä muu ei auta!

 

 

 

Avainsanat: metropolihallinto, Tapani Mäkinen, metropoli, soteuudistus, sote-uudistus, sotelaki, yrittäjyys, normitalkoot, Vantaa

Lisää kirjoituksia