Uusimmat kirjoitukset

Sosialisoiko sote-uudistus Suomen?

Tiistai 7.10.2014 klo 10:42 - Tapani Mäkinen

Viime vaalikaudella uusittiin terveydenhuoltolaki, joka monessa asiassa oli varsin onnistunut ja lisäsi yksilön valinnanvapautta. Ensihoitopalveluissa se kuitenkin mahdollisti kehityksen, joka johti 200 sairaankuljetusyrityksen kuolemaan. Tiivistäen suurin ongelma oli siinä, että sairaanhoitopiirille annettiin mahdollisuus tilata palvelut julkiselta palveluntarjoajalta ilman kilpailutusta, käytännössä siis aluepelastuslaitoksilta. Näin ollen ajauduttiin tilanteeseen, jossa julkinen toimija syrjäytti jo hyvin toimineet markkinat. Lakiin jäi kyllä mahdollisuus tilata palvelut myös yksityisiltä yrittäjiltä, mutta tulos oli tämä: lakimuutoksen myötä tilaukset loppuivat ja 200 sairaankuljetusyritystä jäi ilman töitä. Alle 50 yritystä pystyi jatkamaan toimintaansa. Kahdessa vuodessa myös kustannukset nousivat räjähdysmäisesti 200 miljoonasta 300 miljoonaan euroon. Kustannusten nousu ei ole kuitenkaan taannut parempaa palvelua vaan kehitys on valitettavasti päinvastainen.

 

Sairaankuljetusyritysten kuolema on varoittava esimerkki kehityksestä, mihin yhteiskuntamme – valitettavaa kyllä – on menossa. Toinen esimerkki on kuntien työterveyshuolto, jota nyt ollaan ajamassa kuntien lakisääteiseksi tehtäväksi. Nykyisen lainsäädännön mukaan tämä tarkoittaisi sitä, että kuntien työterveyshuollosta tulisi kokonaisuudessaan palvelu, jota ei tarvitse kilpailuttaa. Alalla toimii kuitenkin runsaasti myös yksityisiä toimijoita, joiden toimintaedellytyksiin tämä vaikuttaa suuresti. Olen huolissani myös siitä, että kuntalakiin jo säädetty kilpailuneutraliteetin takaava yhtiöittämisvelvollisuus kantaa sisällään jo nyt niin paljon poikkeuksia, että kunnat katsovat voivan kiertää sitä. Yhtiöittämisprosessit tulee lain mukaan saattaa maaliin tämän vuoden loppuun mennessä. Mitä asialle tehdään, siitä olen jättänyt kirjallisen kysymyksen ministerille.

 

Sotelaki tulee jatkamaan kehitystä, joka entuudestaan paisuttaa julkista sektoria. Kun lakeja aletaan säätää siten, että niiden kautta pystytään kiertämään hankintalakia ja uutta hankintadirektiiviä, eli vastoin sekä eduskunnan omia päätöksiä että komission vaatimuksia, ollaan vaarallisella tiellä. ”Peruuttamalla ei pääse eteenpäin” mutta minkäs teet, kun toiset lyö nyrkkiä pöytään ja käärmettä pyssyyn. Sotelaissa suurin huoleni on se, että kun kunnilta siirtyy järjestämisvastuu uudelle ylemmälle hallinnon tasolle, alalla jo toimivien yritysten pääsy markkinoille hankaloituu entisestään. Pelkäänpä, että tuolloin päätökset tehdään poliittisin eikä taloudellisin perustein. Sitäkö me haluamme?

 

Yritysten pääsy markkinoille on tärkeä, sillä vireä yritystoiminta tuo sekä innovaatioita että työpaikkoja. Palvelut kuntalaisille saadaan tuotettua mahdollisimman edullisesti ja kuntalaiset saavat laadukasta palvelua. Kilpailu yksityisen ja julkisen palveluntuottajan välillä takaa palvelujen laadun – tästä on jo kokemuksia niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Se on veronmaksajien etu ja sitä veronmaksajien ja meidän päättäjien tulee myös vaatia. Valinnanvapaus ja palveluiden saatavuus voidaan taata ainoastaan yksityistä palvelutuotantoa hyödyntämällä. Tätä mieltä ovat myös Kela ja THL.

 

Suomen tulisi katsoa tulevaisuuteen ja luoda toimintaedellytykset tulevaisuuden hyvinvoinnille. Suuret lakihankkeet kuten sote- ja kuntauudistukset käynnistettiin juuri byrokratian ja hallinnon vähentämiseksi ja kestävyysvajetta taittamaan. Mihin tämä ajatus jäi? Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että eduskunnassa väännetään kättä siitä, tulisiko julkisille toimijoille antaa lisää tehtäviä. – Ei pidä!

 

Tämä kirjoitus on julkaistu Verkkouutisten vierasblogipalstalla 6.10.2014

Avainsanat: Tapani Mäkinen, metropoli, soteuudistus, sote-uudistus, sotelaki, yrittäjyys, normitalkoot

Tiedote

Tiistai 16.9.2014 - Tapani Mäkinen

Vantaan Sanomat on tänään 16.9. uutisoinut henkilökohtaisten raha-asioideni hoitamisesta ja vuosien 2013–2014 aikana ulosottoon päätyneistä maksamattomista laskuistani.

Oman huolimattomuuteni vuoksi kahdeksan maksamatta jäänyttä laskuani on siirtynyt ulosottoon viime ja tänä vuonna. Viimeisen ulosotossa olleen laskuni olen maksanut eilen maanantaina 15.9.

Ymmärrän, että äänestäjät odottavat minulta päätöksentekijänä ja kansanedustajana nuhteettomuutta ja rehtiä käytöstä.

Olen pahoillani siitä, etten ole kaikilta osin pystynyt hoitamaan henkilökohtaisia asioitani kansanedustajan tehtävään kuuluvalla arvokkuudella. Olen nyt hoitanut henkilökohtaiset raha-asiani kuntoon ja jatkan nöyrästi työtäni eteenpäin.

Tapani Mäkinen

Poliitikot ja rohkelikot

Perjantai 5.9.2014 klo 9:33 - Tapani Mäkinen

Tänään on valtakunnallinen yrittäjäpäivä. Me poliitikot puhumme paljon yrittämisestä. Puhumme, että yrittämiseen tulee kannustaa, että yrittäjien byrokraattista taakkaa tulisi vähentää, että yksinyrittäjien sosiaaliturvaa tulisi parantaa, että pk-yrityksiä tulisi maahan saada entistä enemmän, etenkin sitä koota, että pk-yritykset luovat maamme työpaikat jne. Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?

 

Saan eduskuntaan paljon viestejä eri alojen yrittäjiltä erilaisten lakipakettien käsittelyn yhteydessä. Aika monesti asia koskee sitä, miten on säädetty tai ollaan säätämässä lakeja, jotka tavalla tai toisella hankaloittavat yrittäjän elämää. Lakien ja säädösten yrittäjävaikutusta onkin ihan liian harvoin tarpeeksi hyvin arvioitu. Teemme jatkuvasti töitä sen eteen, että prosessit sutjakoituisivat ja että entistä paremmin pystyttäisiin välttämään kaikki yrittäjyyden esteet heti alkuunsa. On kuitenkin oikeastaan aika surullista, että joudumme vieläkin puhumaan yrittäjyyden esteiden poistamisen tasolla. Katse pitäisi olla jo uusien ja taas uusien kannustimien löytämisessä.

 

Valtion hallinnossa on nyt käynnissä normitalkoot. Kaikki ylimääräinen byrokratia ja sääntely halutaan nyt karsia julkisesta hallinnosta. Normitalkoita hakevat myös yrittäjät. Kaikkia ylimääräisiä yrittäjien arkea hankaloittavia turhia säädöksiä on karsittava.

 

Yrittäjän arki on raskasta, sanotaan. Ja niinhän se onkin. Yrittäjä tekee monesti pitkää päivää ja nostaa mahdollisimman vähän palkkaa, ja viettää mahdollisimman vähän lomia, jotta voi sijoittaa yritykseensä. Moni yrittäjä sanoo, ettei ikinä suosittelisi lapsillensa yrittäjäksi ryhtymistä. Suuri osa yrittäjistä on kuitenkin yrittäjien lapsia. Heitä ei ehkä pelota, sillä yrittäminen on heille luonnollinen elämäntapa. Se elämäntapa on rohkeutta tarttua tilaisuuksiin, rohkeutta kurkottaa kohti omaa unelmaa, rohkeutta etsiä omia polkua, rohkeutta laajentaa, rohkeutta johtaa – ja ennen kaikkea se on rohkeutta epäonnistua. Meillä on syntymässä nyt uusi yrittäjäsukupolvi, jotka saavat entistä enemmän rohkaisua yrittäjyyteen myös koulustaan. Se ajattelutapa, että yrittää, vaikka ei olisikaan varma lopputuloksesta, sitä pitää arvostaa jo itsessään.

 

Tätä rohkeutta peräänkuulutan nyt kaikille teille. Tänään valtakunnallisena yrittäjäpäivänä haastan sinut rohkaisemaan ketä tahansa ystävääsi astumaan lähemmäksi omia unelmiaan. Yrittäjienkin kannalta näes olisi parasta, jos muutkin kuin yrittäjät uskaltaisivat olla rohkeita.

Lisää kirjoituksia