Uusimmat kirjoitukset

Metropolihallinto on kallis kompromissi

Lauantai 30.8.2014 klo 10:29 - Tapani Mäkinen

Eilisestä hallituksen budjettiriihen metropolipäätöksestä voidaan luonnollisesti olla kahta mieltä, osa on tyytyväisiä ja osa nurisee vastaan. Veikkaanpa, että löytyy myös kolmas mielipide, eli se porukka joka ymmärrettävästi ihmettelee mitä tehty päätös tarkoittaa. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen joukkoon, ehkäpä meitä voi kutsua kuntauudistuksen haikailijoiksi. Kiistämättä tänä vuonna on tehty ehkä tasavaltamme historian merkittävimpiä kuntakenttään kohdistuvia päätöksiä, eli sote ja metropolihallinto. On selvää, että näiden päätösten myötä Metropolihallintoon kuuluvien kuntien luonne merkittävästi muuttuu.

 

Arvelen että sote-ratkaisun myötä muodostuu uusi tuotantovastuussa oleva organisaatio nimeltään Hyks. Tästä pitää huolen lakiehdotukseen sisällytetty perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalvelujen vahva integraatio. On täysin aiheellista olettaa, että näin ollen Hyks-kuntien roolista (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi ja Kerava) tulee soten osalta vain pankkiirina toimiminen, eli kaikki sote-asiat konkreettisesti siirtyvät perustettavalle uudelle hallinnolle ja siellä valtaapitävälle valtuustolle.

 

On hyvä huomata myös se, että tämän Hyks-tuotantoalueen tilaajana toimii järjestämisvastuussa oleva Sote-alue, jolla niinikään on oma hallintonsa valtuustoineen.

 

Nyt tehty selkeä ja lopullinen ratkaisu Metropolihallinnon perustamiseksi kuudelletoista Helsingin seudun kunnan alueelle siirtää mm. maankäyttöön asumiseen ja liikenteeseen liittyvät asiat pois kunnilta tai olemassa olevilta kuntayhtymiltä. On selvää, että ratkaisulla voidaan osoittaa olevan toimijoiden määrän vähentyminen, mutta toisaalta ratkaisulla luodaan iso ja merkittävä hallinto, joka tosiasiallisesti vie alueiden kehittämiseen liittyvän tehtävän pois kunnilta ja siten muuttaa näiden kuntien roolia nykyisestään ja toisaalta myös suhteessa muihin suomalaisiin kuntiin. MAL-asioissa Helsingin seudulla tarvitaankin huomattavan paljon parempaa yhteistä suunnittelua kuin tähän mennessä on tehty, mutta pitikö se toteuttaa näin merkittävällä kuntien roolia muuttavalla ratkaisulla? On oikeutettua kysyä, mitä ihmettä näillä jäljelle jäävillä kunnilla oikein tehdään.

 

Väitän, että vähemmällä byrokratialla olisi selvitty jos olisimme pysyneet aikaisemmassa yhteisessä tavoitteessamme, eli kuntien määrän vähentämisessä. Kestävyysvajetta ei varmasti ratkaista uusilla isoilla hallinnoilla. Lisäksi jokaisessa jäljelle jäävässä torso-kunnassa on omat hallintonsa virkamiehineen, luottamushenkilöineen ja valtuustoineen. Kun päälle pistetään vielä jokaisen itsenäisen organisaation omat vaalit, veikkaanpa että hallinnon kiemuroiden perässä eivät pysy äänestäjätkään. Kestävyysvajeen nujertamiseksi onkin tehtävä isoja rakenteellisia muutoksia; tavoitteet ovat olleet ehdottoman oikean suuntaisia. Nyt tehdyt sote- ja metropoliratkaisut muuttavat mainittujen kuntien roolia merkittävästi ja toisaalta etäännyttävät asioita asukkaista. Politiikan sanotaan olevan kompromissien taidetta. Se on varma, että luovuutta tässä tullaan tarvitsemaan.

Blogi on julkaistu Verkkouutisissa 30.8.2014

Avainsanat: metropolihallinto, kuntauudistus, Tapani Mäkinen, Kokoomus

Metropolihallinto kaatuu perustuslakiin

Torstai 26.6.2014 klo 14:03 - Tapani Mäkinen

Metropolihallinnosta, yhdestä tämän hallituskauden suurhankkeista on väännetty peistä siitä lähtien kun hanke on pantu alulle. Ensimmäinen selvitysmiesten esiselvitys julkaistiin jo viime vuoden kevättalvella ja sitä seurannut metropolilakia valmistelevan työryhmän raportti kuluneena keväänä. Työryhmän tavoite on valmistella esitys hallituksen esityksen muodossa syyskuun puoleenväliin mennessä ja raportti on nyt lausunnoilla kunnissa. Aikataulu on tiukka ja matkassa on vielä monen monta mutkaa.

 

Metropolialue on maan talouden veturi ja alueen kehittämiseksi ministeriöissä on selvitelty vuosien mittaan erinäisiä ratkaisuja. Metropolialueen yhteiset ongelmat ovat todellisia ja on myös yleisesti tunnustettua, että ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan aiempaa parempaa koordinointia  kuntien välillä. Metropolihallinto ei ole oikea ratkaisu näihin ongelmiin; Metropolityöryhmän väliraportissa on vakavia puutteita ja avoimia kysymyksiä, joista osan on työryhmä itsekin tunnustanut. Retoriikka aiheen ympärillä on kuitenkin ollut valitettavan köyhää ja ideologissävytteistä. Kysymys ei ole loppupelissä siitä, halutaanko kunnanvaltuustojen valtaa jakaa yhteiselle vaaleilla valitulle metropolivaltuustolle vaan siitä, onko se ylipäänsä mahdollista.

 

Ensimmäisenä on syytä muistuttaa, että jo meneillään oleva soteuudistus tulee voimakkaasti vaikuttamaan kuntien toimintakenttään. Kaikki sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvä järjestämisvastuu tulee siirtymään tehdyn päätöksen myötä kunnista sotealueelle. Jos metropolihallintoratkaisun myötä myös kilpailukykyyn vaikuttavat tekijät siirretään pois kunnilta, olisi vähintäänkin syytä selvittää mitä jäljelle jäävillä tynkäkunnilla enää tehdään.

 

Metropolihallinto ei ole mikään ratkaisu, jo sen vuoksi, että sen rakentaminen vie yksinkertaisesti aivan liian kauan aikaa. Puhtaasti lainsäädännölliset haasteet vaativat jo mittavan lainsäädäntötyön. Yllättävän vähäiselle huomiolle ovat jääneet kaikki ne muutokset lainsäädäntöön mitä metropolilaki vaatisi. Yksin kajoaminen kuntien itsehallinto-oikeuteen päättää omasta taloudestaan ja palvelujen järjestämisestä vaatisi sen, että metropolilaki tulisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Lisäksi säädettävään metropolilakiin tulisi sisältymään kokonaan uuden julkisoikeudellisen hallintomallin säätäminen vaaleilla valittuine valtuustoineen ja mahdollisine verotusoikeuksineen, mikä muuttaisi peruskuntien itsehallinnollista asemaa merkittävästi. On hyvin optimistista ajatella, että syksyyn mennessä saadaan pohdittua hallituksen esitys, jonka perustuslakivaliokunta hyväksyisi.

 

Metropolialueen kilpailukykyyn vaikuttaa maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelu ja niihin liittyen, ehkä kaikkein tärkeimpänä asiana kaavoitus. MAL-asioissa on päästy eteenpäin aiesopimusmenettelyillä ja minihallitusohjelmassakin aivan selvästi tunnustetaan MAL-sopimusten merkitys. Metropolialueella haasteena on ollut hajanainen yhdyskuntarakenne ja tilanteen ratkaisemiseksi metropolikaava vaikuttaa järkevältä ratkaisulta. Näiden asioiden koordinointiin meillä on kuitenkin jo olemassa Uudenmaan liitto. Selvityksen mukaan (Paqvalin, 2014) metropolihallinto tukeutuu monissa kohdin Uudenmaan liiton asiantuntemuksen ja osaamisen varaan. Näin ollen, olisi myös syytä selvittää asia myös toisin päin, eli voitaisiinko Uudenmaan liittoa puolestaan kehittää siihen suuntaan, ettei pelkästään metropolikaavan takia uutta hallintoa tarvita.

 

Suurin ongelma ja viimeinen naula metropolihallinnon arkkuun on kuitenkin rahoitus. Metropolihallinnon toiminta rahoitettaisiin väliraportin mukaan osuuksilla kuntien verotuloista tai omalla metropoliverolla. Mikä on verotulosiirron mahdollinen määrä ja sen vaikutukset kuntien käyttö- ja investointitaloudessa, siitä ei ole selvyyttä. Jos päädyttäisiin siihen, että kunnan kaikista verotuloista siirrettäisiin metropolihallinnolle noin kymmenen prosenttia – kuten on keskustelussa ollut – summa merkitsisi Helsingin, Vantaan ja Espoon kohdalla noin kahden kunnallisveroprosentin tuottoa. Esityksen mukaan metropolihallinnolle ei kuitenkaan siirtyisi vastaavasti kaupungin käyttötaloudesta yhtä paljon menoja. Siitä seurauksena kaupungin vuosikate muuttuisi negatiiviseksi. Tämä tarkoittaisi kriisikuntakriteerien täyttymistä.

 

Verotulojen ja toimintakulujen siirron kanssa samanaikaisesti kaupungin pitää kyetä lyhentämään mahdollista velkaansa. Jäljelle jäävä alentunut tulopohja ei riittäisi pitkäaikaisen velan hoitoon, mm. rahoituskulujen suhteellisen kasvun vuoksi. Samalla kaupungin on myös oltava valmis investoimaan, sillä metropolialueen kaupunkien asukasmäärä on kasvussa sekä luonnollisen väestönlisäyksen että muuttoliikkeen myötä. Näiden investointien kattamiseksi olisi pian edessä kunnallisveroprosentin nostaminen. Verotulojen siirrossa tulisi myös ottaa huomioon eri kiinteistö- ja yhteisöveroprosenttien sekä absoluuttisen verotulomäärän erot eri kuntien välillä ja ottaa käyttöön jonkinlainen verotulojen tasausjärjestelmä metropolialueen kuntakohtaisten erojen tasaamiseksi. Jos päädyttäisiin antamaan metropolihallinnolle verotusoikeus, olisi se erittäin merkittävä muutos Suomen verojärjestelmässä. Metropoliverotus merkitsisi verovelvollisten kannalta arvioiden mukaan niin ikään kokonaisveroasteen kasvamista.

 

Metropoliselvitys lähtee siitä, että metropolihallinnolle siirrettäisiin merkittävää operatiivista toimintaa ilman, että siirtojen juridisia, taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia on perusteellisesti arvioitu. Lisäksi voidaan kysyä, ovatko ihan kaikki esitettyjen tehtävien siirrot ylipäänsä tarpeellisia metropolialueen kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Ympäristönsuojelulaki uusiksi - lupaprosesseja vielä joudutettava

Torstai 5.6.2014 - Tapani Mäkinen

Eduskunnan ympäristövaliokunta on saanut valmiiksi mietinnön ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksesta. Seuraavaksi laki menee hyväksyttäväksi eduskunnan täysistuntoon. Kokoomuksen ympäristövaliokuntaryhmässä olemme tyytyväisiä uuteen ympäristönsuojelulakiin eduskunnassa tehtyihin tarkennuksiin. Lakiuudistuksen aikana kuultiin niin ympäristöjärjestöjä kuin elinkeinoelämääkin.

 

Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistus on ollut mittava projekti. Lailla toimeenpannaan EU:n teollisuuspäästödirektiivi ja sen myötä teollisuudelle tulee velvoite soveltaa ympäristön kannalta parasta käyttökelpoista teknologiaa. Direktiiviä sovelletaan suomen lakeihin kuitenkin mahdollisimman vähällä lisätaakalla teollisuudelle. Jouduimme sovittamaan paljon eri näkökulmia, mutta saimme tarkennettua lakia vielä eduskunnassa. Ympäristönsuojelulaki tulee parantamaan ympäristönsuojelua, mutta turvaa myös suomalaisen teollisuuden toimintaedellytykset.

 

Valiokunnassa turvetuotannon sijoittamista koskevaa pykälää saatiin selkeytettyä siten, että turvetuotannon luvitus ei hankaloidu. Kokoomuksen mielestä turpeen energiakäyttöä on lisättävä, koska se on kotimainen, työllistävä ja kilpailukykyinen energiamuoto. Runsaspäästöisiltä suoalueilta tuotetun turpeen päästövaikutus on alhaisempi kuin käytettäessä kivihiiltä, ja lisäksi käytetyt turvesuot voidaan metsittää uudelleen.

 

Nyt meneillään on ympäristönsuojelulain uudistuksen toinen vaihe, jossa keskitytään nimenomaan luvitukseen. On äärimmäisen tärkeää, että ympäristölupaprosessien sujuvuutta parannetaan huomattavasti. Tällä hetkellä meillä on satojen miljoonien edestä investointihankkeita jonossa odottamassa lupaa. Rakennepaketissa on sovittu, että luvitusta sujuvoitetaan, ja tästä on pidettävä kiinni.

Lisää kirjoituksia