Nuoret saatava opiskelemaan ja töihin

Torstai 12.4.2012 klo 13:50 - Tapani Mäkinen

Nuorten syrjäytyminen on ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia. Yksi syrjäytymiseen johtava tekijä on työttömyys, johon taas merkittävästi vaikuttaa nuorten koulutuksen taso. On nuoria, joille kouluttautuminen ei näyttäydy edes todellisena vaihtoehtona: töihin on päästävä, vaikka suoraan peruskoulusta. Näiden nuorien työllistäminen on kuitenkin astetta vaikeampaa. Joka vuosi jää 5000 nuorta peruskoulun jälkeen kotiin. Jos taas työelämään lähdetään pelkän peruskoulutuksen varassa, jäävät työurat liian lyhyiksi, odotetun neljän vuosikymmenen sijaan 25 vuoden tasolle. Siihen meillä ei ole varaa.

Aloituspaikat sinne missä tarve

Toisen asteen koulutuksen suorittaminen nostaisi työurien pituutta työ- ja elinkeinoministeriön selvitysten mukaan jo kuudella vuodella. Koulutus ei ainoastaan edistä työllistymistä vaan sen kautta myös integroidutaan yhteiskuntaan.

On myös nuoria, jotka eivät pääse hakemaansa koulutukseen. Etenkin täällä pääkaupunkiseudulla todellinen ongelma on aloituspaikkojen riittämättömyys hakijoihin ja elinkeinoelämän tarpeisiin nähden. Myös oppisopimuskoulutusta tulee kehittää rinnan ammatillisen toisen asteen koulutuksen kanssa siten, että se täydentää koulutustarjontaa järkevällä tavalla.

Oppisopimuksesta aito vaihtoehto

Hallituksen tarjoama yhteiskuntatakuu lupaa kaikille alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle paikan koulussa, työharjoittelussa, töissä, työpajassa tai kuntoutuksessa. Äskettäin julkaistiin juuri aihetta pohtineen työryhmän raportti -Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Raportin mukaan oppisopimuskoulutuksella on hyvä työllistävä vaikutus, mutta se ei tällä hetkellä toimi riittävän hyvin nuorten koulutusmuotona. Raportin mukaan oppisopimuskoulutusta tarjoavien yritysten määrää tulee kasvattaa vähentämällä byrokratiaa ja antamalla taloudellista tukea. Suomen Yrittäjät ovat myös tarjonneet järkeviä keinoja oppisopimuskoulutuksen lisäämiseksi. Oppisopimusopiskelu tulee nuorelle houkuttelevaksi, jos siitä saa vähän palkkaa, samalla voi opiskella ammattiin ja on lupaus myöhemmästä työllistymisestä.

Ammattiyhdistysliikkeenkin on muututtava

Ammattiinsa jo valmistuneelle tulee tarjota koulutusta vastaavia hommia, mutta on selvää, että kokeneempiin työntekijöihin nähden hän on aluksi harjoittelijan asemassa. Ongelma on vaan se, että nykyisissä työehtosopimuksissa vaaditaan, että yrityksen kokemattomimman työntekijän palkka olisi lähes samalla tasolla kuin niiden jo useita vuosia työtä tehneiden ammattimiesten, joiden panokseen koko yrityksen toiminta perustuu.

Jos koeaikaa lisättäisiin nykyisestä työehtosopimusten suosimasta neljästä kuukaudesta kuuteen ja tältä jaksolta voitaisiin maksaa harjoittelijan palkkaa, alentuisi työllistämisen kynnys huomattavasti. Tässä työmarkkinajärjestöjen tulisi tulla vastaan. Yrityksessä suoritettu koulutukseen kuuluva harjoittelu voitaisiin vähentää koeajasta. Näin sekä opiskelijan työpanos harjoittelijana että työnantajan panos koulutukseen kuuluvan harjoittelun ohjaajana tulisi myös huomioitua.

Työttömyys ei saa olla vaihtoehto

Nykyinen ammattiyhdistysliikkeiden tiukka sopimuspolitiikka on yksi keskeinen nuorten työllistymisen kynnystä nostava tekijä. Työmarkkinajärjestöjen tulee osallistua yhteiskuntatakuutalkoisiin ja pohtia, onko järkevää vaatia ammattilaisen palkkaa kokemattomalle työntekijälle. Jos nuorelle itselleen asetetaan vaihtoehdoksi työttömyys tai pieni aloituspalkka, tulisi nuoren vastaus olla aina työpaikka.

Nuorilla saattaa itselläänkin olla ylisuuria käsityksiä tulevasta palkka- ja elintasostaan. Hyvin suuri osa nuorista on kuitenkin niitä, jotka ottavat minkä tahansa työpaikan vastaan, kehittyvät työssään ja kartuttavat osaamistaan. Meidän on puhuttava myös heidän puolestaan. Alkaa olla viimeinen hetki purkaa työn tekemisen ja teettämisen esteet. Poistetaan samalla nuorisotyöttömyys.

Kuntauudistus on välttämätön

Torstai 8.3.2012 - Tapani Mäkinen

Eilen 7.3. käytiin eduskunnassa keskustelua kuntauudistuksesta keskustan välikysymyksen johdosta. Keskusta on jo toistamiseen tällä hallituskaudella jättänyt välikysymyksen kuntauudistuksesta ja toistamiseen hallitus saanee huomenna äänestyksessä aikeelleen täyden tuen.

Hallituspuolueet jakavat keskustan huolen palvelujen ja kuntatalouden tulevaisuudesta. Jo pelkästään huoltosuhteen muuttuminen dramaattisesti pakottaa kuntia uudistamaan taloudellisia perustuksiaan ja palvelurakennettaan. Finanssikriisin tuomat haasteet valtiontaloudelle aiheuttavat taas viimeistään sen, ettei valtiolla ole mahdollisuuksia toimia taloudellisena puskurina näihin haasteisiin valmistautuessa. Koko järjestelmä tulee uusia.

Meille kaikille on tärkeää, että palvelut ja kuntien asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat turvatut. Kuntaperusteinen malli on todettu hyväksi ja tehokkaaksi sekä kuntalaisen kannalta parhaaksi mahdolliseksi tavaksi järjestää lakisääteiset palvelut kuntalaisille. Kuntien itsemääräämisoikeuden kannalta on tärkeää toteuttaa uudistus mahdollisimman pian, sillä jo nyt liian monissa kunnissa valtaa on luovutettu vaalein valitulta valtuustolta eteenpäin kuntayhtymille ja muille ylikunnallisille organisaatioille. Kuntauudistus pitää toteuttaa siten, että se turvaa kunnille demokraattisen päätöksenteon ja kunnallisen itsehallinnon.

Välikysymyksessä väitetään, että hallituksella on meneillään suurkuntahanke. Se, että asian toistaa monta kertaa, ei tee siitä vielä totta. Hallituksen aikomus on toteuttaa uudistus kuntien kanssa yhteistyössä ja kuntien kuulemiset on jo aloitettu. Uudistuksen pohjana käytetään virkamiesraporttia, mutta mitään kuntarajoja ei ole vielä päätetty. Raportti esitteli muutamia vaihtoehtoja kuntien yhteistyölle, mutta kuntien tulisi nyt itse pohtia, mikä olisi mahdollinen ja järkevä suunta kuntien yhteistyölle ja yhdistymiselle.

Tämä koskee erityisesti pääkaupunkiseutua. Elinvoimaisen ja kilpailukykyisen pääkaupunkiseudun kehittäminen on koko maan asia ja näin ollen ansaitsee muutaman sanasen tässäkin yhteydessä. Kansainvälisessä kilpailussa pärjäämisen kannalta on tärkeää, että maamme pääkaupunkiin sijoittuu kansainvälisiä yrityksiä, että yrityksille saadaan kaavoitettua tontteja hyvässä yhteistyössä ja että niiden läheisyyteen saadaan kohtuuhintaisia asuntoja sekä ihmisille palveluita.

Pääkaupunkiseudun haasteet näyttäytyvät erilaisina maassa, jonka kunnista kolmanneksessa syntyy vuosittain alle 50 lasta. Pääkaupunkiseudun kunnissa on jo suuri väestöpohja, eikä huoltosuhteen muuttuminen riitä perusteeksi pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämiselle. Pääkaupunkiseudun suurimpia haasteita onkin asumisen, maankäytön ja liikenteen järjestäminen. Yhteistyötä on jo kaupunkien välillä tehty ja jossain jopa onnistuttukin. On kuitenkin selvää, että tietyt alueet jäävät muuttoliikkeessä toisten varjoon ja sosiaalista eriytymistä tapahtuu tämän suurehkon työssäkäyntialueen sisällä.  Yhteistyökuviot eivät toistaiseksi ole saaneet luotua mallia, jolla sosiaalinen segregaatiokehitys pystyttäisiin pysäyttämään.

Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän esityksessä ehdotetaan viiden pääkaupunkiseudun kunnan, Helsingin, Vantaan, Espoon, Kauniaisten ja Sipoon yhdistymisen perusteita. Metropolialueen yhdyskuntarakenteellisen kehittämisen näkökulmasta ei ole ollenkaan poissuljettua, että tällaistakin kehitystä voitaisiin harkita. Kuten raportissa esitetään, on välttämätöntä kehittää alueen yhdyskuntarakennetta. Kohtuuhintaisen asuntotuotannon, liikenteen ja maankäytön kannalta on kuitenkin ehkä vieläkin tärkeämpää ottaa tarkasteluun jo olemassa olevien suurten kaupunkien raja-alueet ja niiden kehyskunnat. On ihan älytöntä, että kehyskunnissa kaavoitetaan omakotialueita huonojen liikenneyhteyksien päähän kun vieressä sijaitseva suurkaupunki saisi samalle alueelle sijoitettua satoja kerrostaloasuntoja.

Asuintonttien kaavoittamiseen liittyvät ongelmat ovat vain yksi esimerkki siitä, kuinka keinotekoisilta kuntarajat välillä voivat vaikuttaa. Kuntajakoselvitysalueita määrittäessä hallitus tulee kuuntelemaan kuntia ja niiden erityistoiveita. Ihmisten arjessa kuntarajojen merkitys on usein varsin vähäinen. Arkipäivässä on ihan normaalia, että vaikkapa Vantaalla asuva henkilö käy päivittäin töissä Espoossa ja harrastamassa Helsingissä. Hän saattaa käydä Sipoossa vaeltelemassa ja Tuusulassa kaupassa tai ehkäpä Keravalla.

Kuntarajat ovat ainoastaan hallinnollisia rajoja ja ne ovat olemassa ainoastaan sopimuksen mukaisesti. Jos arjen palvelut, liikennejärjestelyt, asuntotuotanto tai yleensä kunnan elinvoimaisuus vaatii näiden rajojen uudistamista, tulee uudistamisesta käydä asianmukainen keskustelu, tehdä asianmukaiset selvitykset ja selvityksistä johtopäätökset.

Keskusta toteaa välikysymyksessään, että "puheet elinvoimaisista peruskunnista jotka tulisivat toimeen itse keräämillään tuloilla, ovat utopiaa." Mielestäni mikä tahansa vähempi kuin unelmakuntien tavoittelu olisi äänestäjiemme halveksimista. Ja palatakseni unelmista tosiasioihin, taloudelliset, demografiset ja jopa demokratiset realiteetit pakottavat kunnat rakenteellisiin muutoksiin.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön virkaanastujaispuhe 1.3.2012

Torstai 1.3.2012 klo 17:27

Tänään 1.3.2012 Sauli Niinistöstä tuli tasavallan presidentti. Tässä tasavallan presidentin virkaanastujaispuhe.

Lue lisää »