Uusimmat kirjoitukset

Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitää rajata

Torstai 26.3.2015 klo 12:39 - Tapani Mäkinen

Julkisen talouden tasapainoa ei voi saavuttaa vähentämättä kuntien tehtäviä. Lapsen subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen olisi tuonut selviä säästöjä kunnille ilman sen suurempia haittavaikutuksia.

Tietenkin on muistettava, että kaikilla lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Tämä voidaan kuitenkin saavuttaa, vaikka kunta tarjoaisi vain puolikasta paikkaa niille, joiden vanhemmat ovat kotona. On toki olemassa myös tilanteita, joissa kokopäivähoito on paras ja ainut mahdollinen vaihtoehto lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Mutta se ei kait voi olla normi?

Lue koko kirjoitus Verkkouutisten blogissa: http://www.verkkouutiset.fi/blogit/paivahoito_tapani_makinen-33769

Avainsanat: Julkinen talous, kuntatalous, kuntien tehtävät

Asiaa rakenteista

Lauantai 14.3.2015 klo 12:19 - Tapani Mäkinen

Kuluneella viikolla on puhuttu talouspolitiikkaa. Ensin eduskuntaryhmämme julkaisi oman muistionsa tarpeellisista rakenteellisista uudistuksista. Heti seuraavana päivänä käytiin rakennepoliittinen keskustelu eduskunnassa. Samana päivänä julkaistiin ns. Borgin ja Vartiaisen ”Strategia Suomelle”. Kaikki selvitykset: Kokoomuksen eduskuntaryhmän oma raportti, pääministerin ilmoitus rakennepoliittisen ohjelman toteutumisesta sekä Borgin/Vartiaisen raportti esittivät samaan ongelmaan keskenään samankaltaisia vastauksia. Kaikki tunnustamme ongelman: Suomi Oy Ab:ssä on rakennevika ja se tulee korjata.

 

Ongelman ydin on se, että vuoden 2008 jälkeen Suomen talous ei ole kasvanut, valtion velka on kaksinkertaistunut ja kilpailukyky on heikentynyt noin 20 prosenttia suhteessa Saksaan, Ruotsiin ja euroalueeseen. Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin näkymät ovat heikot, koska työikäisen väestön määrä pienenee ja työvoimaan osallistuminen on vähäisempää kuin verrokkimaissa. Elvytys ei näin ollen tule kysymykseen.

 

Tällä hallituskaudella päästiin historiallisesti erittäin merkittävään sopimukseen rakennepaketista pääministeri Kataisen ja valtionvarainministeri Urpilaisen johdolla. Rakennepaketista neuvoteltaessa oltiin yhtä mieltä siitä että jotain on tehtävä ja heti. Neuvottelut eivät olleet helpot, ehkä jopa vähän kipeätkin, mutta kompromissiin päästiin.

Kun tämä kompromissi saavutettiin, kansa olisi juhlinut kaduilla jos olisi vaan havainnut, kuinka historiallinen tuo hetki oli. Meillä oli tekemisen meininki. Saimme aikaan hyviä muutoksia. Kuntien tehtäviä saatiin jo jonkin verran karsittua, saatiin talouskehystyökalu kuntatalouden kestävyyden parantamiseksi ja lisäsimme työnteon kannusteita. Myös asuntotuotantoa lisättiin, tehostettiin työvoimapalveluja ja paransimme yritysrahoitusta. Kansallinen digitaalinen palveluväylä etenee myös.

 

Politikointi esti rakennepaketin toteutumisen kokonaisuudessaan. Nyt on kuitenkin irtauduttava menneestä, nuoltava haavat ja katsottava eteenpäin. Kokoomusryhmä on nyt laatinut uuden ehdotuksen, reilusti ja viisaasti vieläpä ennen vaaleja. Uskon, että olemme oikealla tiellä. Saimmekin tervetullutta vahvistusta ajatuksiimme Borgin strategiasta Suomelle. Hyvinvointiyhteiskunta tulee pelastaa, se on pelastettavissa mutta se vaatii työtä. Juuri työn etusijalle asettaminen on ydinajatuksemme.

 

Kokoomus on tuonut strategisessa hallitusohjelmassaan esille keinoja, jotta Suomi saataisiin taas liikkeelle. Etusijalla on työ. Mitä useampi työikäinen suomalainen tekee töitä, sitä paremmin meillä menee. Työllisyysaste on nostettavaa 75 prosenttiin nykyisestä 67 prosentista. Jo yksi prosenttiyksikkö tarkoittaa 1,5 miljardia julkiseen talouteen kun työttömän töihinpääsy vähentää sosiaalitukia ja lisää verokertymää. Tähän pääsemme vain, jos laskemme kynnystä työllistää ja panostamme työelämään. Tarvitsemme tuottavuutta ja tehokkuutta suomalaiseen työhön.

 

Amerikoissa sanotaan, että ei saa korjata sitä mikä ei ole rikki. Me sanomme, että kaiken voi tehdä vielä paremmin. Vedän tähän keskusteluun vielä yhden, elinkeinoelämän valtuuskunnan raportin. Sen mukaan 79 prosenttia kansasta vaatii julkisen talouden tehostamista veronkiristysten sijaan. Jos on olemassa tapa, jolla voi tehdä asiat paremmin, edullisemmin tai tehokkaammin, miksi me emme haluaisi sitä. Jos muutos on vaikeaa, olkoon.

 

Haluttomuus muutokseen ei saa olla poliitikkojen ajava voima vaan juuri päinvastoin: poliitikkojen tulee pyrkiä luomaan parempi yhteiskunta. Siitähän tässä on kysymys. Nykyinen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu erilaisessa ajassa, kun työllisyysaste oli korkea, kun vientiteollisuus toi varmaa tuloa ja kun pätkätöitä ei ollut edes keksitty. Se on ennen kaikkea rakennettu ajassa, jolloin työn tekijöitä oli enemmän kuin työvoiman ulkopuolella olevia. Finanssikriisi pahensi tilannetta entuudestaan. Yleismaailmallinen taantuma osui kohtalaisen voimakkaasti Suomeen, jossa alettiin pohtia suuria rakennemuutoksia mm. tulevan eläkepommin varalta. Samalla vientiteollisuus koki suurta rakennemuutosta. Kuntien ja valtion hallinto on samalla kasvanut. Kaikki nämä haasteet, ne on nyt kohdattava.

 

Silloinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen lausui tasan kaksikymmentä vuotta sitten eduskunnan päättäjäisissä: "Valtiontalouden velkaantumiskehitys on saatava hallintaan ja käännetyksi laskuun; muutoin seuraavan laman tullessa hukka perii maamme. Työttömyyttä on kyettävä vähentämään oleellisesti tämän hetkisestä. Työllistämiskynnyksen pitää madaltua, mikä välttämättä edellyttää lainsäädäntöön, työmarkkinoihin ja työvoimakustannuksiin liittyviä muutoksia sekä työnteon verotuksen keventämistä. [...] Mikään yhteiskunta ei kestä kauan tilannetta, että joutenolo on kannattavampaa kuin työnteko."

 

Kahdessakymmenessä vuodessa olemme päässeet paljon eteenpäin, mutta vielä emme ole päässeet maaliin asti. On viimein aika purkaa työllistämisen ja yrittämisen esteet. On aika korjausliikkeelle.

Normitalkoilla työtä ja kasvua

Tiistai 17.2.2015 - Tapani Mäkinen

Eduskuntaryhmämme julkaisi viime viikolla ”Normitalkoot” -ohjelmansa. Tällä hallituskaudella on lähdetty tätä vyyhtiä purkamaan aivan urakalla ja kysytty myös laajasti eri tahoilta, mitkä normit ovat turhia/maksavat liikaa/hankaloittavat elämää tai yrittämistä. Valitettavasti on osoittautunut, että normien laatiminen on helppoa mutta purku hankalaa. Näin ollen tälläkin vaalikaudella olemme onnistuneet lisäämään normeja enemmän kuin purkamaan. Kuten raportissakin todetaan, monet normit ovat välttämättömiä, mutta normiviidakolla on pimeäkin puolensa.

 

Puolueiden on muututtava ja politiikan on muututtava. Olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa eduskunnan tehtävä on määrätä kaapin paikka joka torpassa. Lähtökohta tulisi kuitenkin olla toinen. Lähtökohtana pitäisi olla, että tilanteet muuttuvat ja elävät yksilöllisesti. Laki pitää olla kaikille sama, mutta pitääkö lailla määrätä ihan kaikesta?

 

Taannoin kuuntelin erästä luennoitsijaa suomalaisen ja virolaisen digitaalisen järjestelmän eroista ja jäin pohtimaan, että sama oikeastaan pätee tässä: Suomessa ajattelu lähtee – ja tyssää – liian usein siihen, että on otettava kaikki poikkeuksen poikkeukset jo valmisteluvaiheessa huomioon. Tämä johtaa siihen, että säännökset ovat liian tarkkoja, eivätkä pääse joustamaan tilanteiden ja maailman muuttuessa. Nyt, kun Suomi on taantumassa, on hyvä hetki tarkastella luomiamme esteitä luovuudelle.

 

Ryhmämme kannanotossa on kolme pääteemaa: yritysten hallinnollinen taakka ja rahoitus, lupaprosessien sujuvoittaminen, ja rakentamista koskevat säädökset ja määräykset. Nämä ovat asioita, joiden ympärillä olemme tehneet töitä jo vuosia.

 

Aivan liian pitkään ovat kuitenkin työntekijäjärjestöt saaneet sanella työn tekemisen ehdot. Työntekijöiden turva on kuitenkin alkanut kääntyä työn teettämisen esteeksi. Samalla yrityksillä on lukuisia muita hallinnollisia velvoitteita ja suuri huolemme on se, ettei yrittäjällä enää riitä aika varsinaiseen yritystoimintaan, ydinosaamiseen, saatika sen kehittämiseen. Sääntelytaakkaa aiheutuu muun muassa työnantajana toimimisesta, verotuksesta ja taloushallinnon raportoimisesta. Työntekijän palkkaamista on helpotettava: töitä on paha tehdä jos ei niitä tarjota! Yksinkertaisimpia tapoja helpottaa työntekijän palkkaamista on laajentaa koeajan pituus ensimmäisen työntekijän kohdalla jopa 12 kuukauteen.

 

Yritysten hallinnollisen taakan minimoimiseksi on nyt viimeistään laadittava konkreettinen ja tavoitteellinen ohjelma. Yhden luukun periaatetta on sovellettava laajasti neuvonta- ja lupapalveluissa. Yrittämisestä on tehtävä helpompaa ja kannatettavampaa. Lupaprosesseja on sujuvoitettava. Laskelmien mukaan erilaisten lupaprosessien hitauden vuoksi investointeja on odottamassa toteutumistaan jopa usean miljardin arvosta. Tämä ei ole mikään helppo asia toteuttaa, mutta jotain on tehtävä. Asetetaan lupien käsittelyaikoihin takuuaika, rajoitetaan viranomaisten valitusoikeutta toisen viranomaisen ratkaisuihin ja vähennetään kansallista sääntelyä kaikessa milloin se ylittää EU:n vähimmäistason. Lisäksi jo aloitettua ympäristöhallinnon lupaprosessien tehostamista tulee jatkaa.

 

Edellä mainittu koskee suuresti rakentamista, jonka kustannuksiin valtio voi melko suuresti vaikuttaa. Kaikki edellä mainitut lupa-asiat hidastavat prosesseja. Rakennusalaan liittyy myös valtava määrä omia normeja, joiden järkevyyttä on syytä tarkastella. Julkisuudessa tämä nostettiin paperimme keihäänkärjeksi, sillä haluamme helpottaa rakentamista pääkaupunkiseudulla väljentämällä väestönsuoja- ja parkkipaikkavelvoitteita, sekä nykyisellään kaikkiin asuntoihin kohdistuvaa esteettömyysvaatimuksia. Uudisrakentamisen keskikokovaatimukset nostavat pienten asuntojen hintoja, vaikka juuri pieniä asuntoja tarvitaan…

 

Lopulta koko raportti kiteytyy jo tuttuun sloganiin: yrittäjyyden esteiden purkamiseen. Sillä siitähän tässä loppupelissä on kyse. Suomi tarvitsee muitakin keinoja, jotta talous lähtisi nousuun, saisimme uusia vientituotteita maailmalle ja sitä kautta yrityksiä ja työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia, mutta jos näitä patoja ei pureta, ei meillä kohta enää ole minkä päälle rakentaa. Järkevämmillä normeilla luodaan työtä ja talouskasvua.

Avainsanat: normit, rakentaminen, politiikka, yrittäjyys, Kokoomus

Lisää kirjoituksia