Kuntaliitoksen kortit ovat Vantaan päättäjillä

Keskiviikko 26.1.2011 - HS / Vieraskynä

Vantaalaisten enemmistö kannattaa Helsingin ja Vantaan yhdistämistä, joten olisi luonnollista katsoa ulkopuolisen selvitysmiehen ehdotus uuden kaupungin perustamiseksi.

Helsingin ja Vantaan kaupunginvaltuustot päättävät kuluvan kuun viimeisenä päivänä, jatketaanko kaupunkien yhdistämisen selvittämistä. Kortit ovat Vantaan valtuuston käsissä. Jos se päättää olla katsomatta yhdistymiskorttia, selvitykset päättyvät tähän.

Tällaisella päätöksellä valtuusto vastustaisi kuntajakolain mukaisen selvittäjän asettamista ja siis kaikkea uutta tietoa uuden pääkaupungin perustamiseen liittyvistä seikoista. Vantaalaisilla valtuutetuilla on siis valta lopettaa peli kesken.

Yhdistyäkö vai ei? Tuoreimpien gallupien mukaan selvä enemmistö vantaalaisista kannattaa yhdistymistä. Näin ollen olisi luonnollista lähteä kuntajakolain mukaiseen prosessiin ja katsoa ulkopuolisen selvitysmiehen ehdotus uuden kaupungin perustamiseksi. Näin saisimme myös tarvittavan tiedon päätöksen aikaansaamiseksi.

	Valtuustolla ei mielestäni ole moraalista oikeutta lopettaa selvityksiä tähän.

Nyt voidaan päättää ainoastaan prosessin keskeyttämisestä. Mitä kuntalaisten käteen jää? Valtuusto joka ei halua ottaa huomioon kuntalaisten mielipidettä. Valtuusto, joka ei halua tietää, miten palvelujen järjestäminen saattaisi onnistua paremmin yhdistyneessä, uudessa pääkaupungissa. Valtuusto, joka pelkää oman asemansa puolesta.

Yksi kuntaliitoksen tai sitä tutkivan selvityksen vastustajien käyttämä argumentti on, että yhdistynyt suurkaupunki synnyttäisi demokratiavajeen. Argumentti tehoaa kuin häkä. Siihen on vaikea vastata.

Vannomme demokratian nimeen: puolustamme kuntalaisten oikeuksia ja mahdollisuutta vaikuttaa. Kuntalaisia pelottaa, että valta siirtyy entistä kauemmaksi. Kukaan ei tiedä, miten yhdistyneessä kunnassa valta jaettaisiin niin, että lähidemokratia toteutuisi. Aivan! Sitä ei ole tutkittu.

On ristiriitaista, että demokratian toteutumiseen vedotaan tilanteessa, jossa kuntalaisten selvä tahdonilmaisu ollaan sivuuttamassa. On historiallista, että valtuusto tahtoo yksin päättää näin suuresta asiasta näin vähin tiedoin.

Demokratian kannalta paras ratkaisu olisi järjestää kansanäänestys. Se tulisi tehdä viimeistään silloin, kun selvitysmies on saanut työnsä päätökseen. Demokratian asiaa ei auta, jos vaaleilla valitut päättäjät toimivat pelkästään tunteisiin – ei faktoihin – perustuviin argumentteihin vedoten asiassa, joka vaikuttaa joka ikisen kuntalaisen elämään.

Yhdistymisen kannalta olennainen kysymys on kuntapalvelujen järjestämien. Kuntalaisten elämää ei hetkauta niinkään se, missä kaupungintalo sijaitsee ja missä kunnan päättäjät kokoontuvat kuin se, kuinka laadukkaita saatavilla olevat palvelut ovat. Siksi on käsittämätöntä, ettei tällaista historiallista tilannetta haluttaisi käyttää hyväksi ja olla mukana luomassa uutta kaupunkia.

Eikö päättäjiä kutkuta ajatus, että saataisiin mahdollisuus oppia vanhoista virheistä ja luoda uusi, tehokas ja ”käyttäjäystävällinen” kunta, joka tarjoaisi entistä kattavammat palvelut entistä parempaan hintaan? Mielessä ei tarvitse kummitella edes kaikkien aikojen unelmakaupunki vaan lähtökohtana olisi kunta, jossa muun muassa joukkoliikenne, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulut, yrityspalvelut, kulttuuri- ja liikuntapalvelut pystyttäisiin ylipäänsä turvaamaan.

Olemme nyt tilanteessa, jossa painiskelemme suurten velkojen kanssa ja yritämme saada kaikki lakisääteiset kuntapalvelut järjestettyä myös tulevaisuuden vantaalaisille. Ei olisi pahaksi hahmotella utopiaa, unelmakaupunkia, sillä unelmistahan suuret ajatukset syntyvät. Tosiasia kuitenkin on, että myös realiteetit ajavat meitä suuriin muutoksiin.

Ei ole mitään uutta siinä, että kaupunginvaltuusto vastustelee muutoksia. Sehän on usein ennemmin sääntö kuin poikkeus. Outoa tässä tilanteessa on se, että valtuusto ei jostain syystä suostu toimimaan niin kuin kuntalaiset odottaisivat sen toimivan. Valtuustolla ei mielestäni ole moraalista oikeutta lopettaa selvityksiä tähän.

Helsingin ja Vantaan yhdistymistä on selvitelty jo vuoden päivät. Lähes tuhat sivua käsittävässä aineistossa kuvataan molempien kaupunkien nykytilannetta teemoittain jaoteltuna. Selvitykset ovat olleet kattavia, mutta eivät toki anna vastausta siihen kaikkein tärkeimpään kysymykseen: millainen tuo uusi kaupunki tulisi olemaan? On peräti kummallista, jos tämän kortin katsominen ei yhtään kiinnosta.

Tapani Mäkinen
Vantaan kaupunginhallituksen puheenjohtaja
kansanedustaja