Välikysymyskeskustelu kuntauudistuksesta

Perjantai 30.9.2011 klo 12:36

Keskustapuolue jätti välikysymyksen kunnallisten lähipalvelujen turvaamisesta 16.9.11, johon hallitus vastasi 28.9.11. Välikysymyskeskustelussa kysymys oli oppositiopolitiikasta, ei muusta. Olisin toivonut, että jo edellisen hallituksen aikana olisi päästy sopuun näistä kunnille aivan välttämättömistä uudistuksista. Nyt on ehdottomasti viimeinen tilaisuus uudistaa järjestelmä niin, että kunnilla on mahdollisuus vastata tuleviin taloudellisiin ja demografisiin haasteisiin kuntalaisille itselleen mielekkäällä tavalla.

Hallituksen suunnitelmat lähteä uudistamaan kuntakarttaa asiakaslähtöisesti on ainoa oikea tapa tehdä näin mittavia muutoksia. Keskustapuolueen esittämä ajatus lakisääteisistä palvelujen etäisyystavoitteista vastauksena laadukkaiden palvelujen saatavuuden haasteeseen on aivan yhtä tehokas kuin suositukset koululuokkien maksimikoosta tai välikysymyksessäkin esitetty laki koulumatkojen ajallisesta pituudesta. Maksimista tulee normi kun se lakiin kirjataan, se on valitettavasti nähty ja se tie loppuun käyty.

Hallituksen kaavailema kuntauudistus turvaa kunnalliset lähipalvelut. Nykyistä suuremmilla kunnilla on mahdollisuus tuoda palvelut lähelle ja turvata yksilölliset palvelut elämäntilanteesta riippumatta. Monissa kunnissa on aivan lähiaikoina edessä väen eläköitymisen aiheuttaman kustannuspaineen lisäksi vanhuspalvelujen järjestäminen. Eläköityminen aiheuttaa paineita kunnille myös työnantajana. Pienten maaseutukuntien huoli osaavan työvoiman houkuttelemisesta paikkakunnalle toivottavasti hälvenee uusien aiempaa suurempien ja houkuttelevimpien kuntien myötä.

Välikysymyskeskustelun ollessa jo käynnissä sain kansalaispalautetta, jossa todettiin seuraavasti: "Tuntuu siltä, että suuri osa muutoksista lakeihin, asetuksiin ja ohjeisiin tehdään vanhan päälle paikkaamaan kiireellisimmät puutteet tai suurimmat virheet. Vähitellen ollaan aikamoisessa viidakossa. Olisi syytä selvittää voitaisiinko asioita hoitaa vähemmällä byrokratialla."

Juuri tästä kuntauudistuksessakin on kysymys. Jossain vaiheessa on vihellettävä peli poikki ja ryhdyttävä etsimään uutta ratkaisua uusille haasteille. Suomen nykyinen kuntarakenne on pitkän historian ja politiikan tulos. Nykyiset kunnat eivät enää vastaa ihmisten elinpiiriä ja tämän vuoksi on tärkeää lähteä pohtimaan – sillä tätähän hallitus juuri tässä vaiheessa on tekemässä, pohtii – uudistusta niiden ihmisille luontaisten työssäkäyntialueiden pohjalta. Palvelut tuodaan sinne, missä ihmiset ovat.

Kuntauudistus tulee vähentämään byrokratiaa. Samalla vastuu palveluista kuitenkin jää kunnille, mikä osaltaan turvaa demokratian ja kuntien itsemääräämisoikeuden. Vastuu peruspalvelujen järjestämisestä on haaste, josta selviämiseen tarvitaan riittävän suuri väestöpohja. Tarpeeksi suuri kunta takaa toimivat markkinat ja kilpailutusosaamisen.  Kunnan tulee myös toimia innovatiivisesti tavassa tuottaa palveluita. Tällä hetkellä, valitettavasti, kaikkien kuntien osaaminen ei riitä lainmukaiseen kilpailuttamiseen. Vain toimivat markkinat takaavat sen, että palveluita voidaan ostaa, jos palvelujen ostaminen on se tapa, jolla saadaan riittävät ja laadukkaat palvelut kaikkien saataville, lähelle ja kauas.

Kuntauudistuksen tavoitteena on luoda Suomeen uusia, toimintakykyisiä ja kilpailukykyisiä kuntia. On kaikkien etu, etteivät saman työssäkäyntialueen kunnat kilpaile keskenään asukkaista, yrityksistä, veronmaksajista ja työvoimasta. Rakentamisen, maankäytön ja liikenteen suunnittelu helpottuu huomattavasti, kun alueita voidaan käsitellä kokonaisuuksina aiempien yksittäisten pienten kuntayksiköiden sijaan. Näin asuminen voidaan suunnitella kestävälle pohjalle sekä järjestää käyttäjä- ja ympäristöystävällisesti kaikille kuuluvat palvelut.