Itsensä työllistäminen ei ole pakkoyrittäjyyttä

Maanantai 12.12.2011 - HS Mielipide: Tapani Mäkinen & Arto Satonen

Hallitus on sitoutunut parantamaan yksinyrittäjien ja mikroyritysten asemaa. Lokakuussa perustettu työmarkkinoiden ja yritystoiminnan rakenteiden muutoksia selvittävä työryhmä aikoo ”piirtää kokonaiskuvan siitä, miksi erilaisia työsuhdemuotoja käytetään ja mitä siitä seuraa työnantajille ja työntekijöille”. Työryhmä aikoo selvittää muun muassa ”työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa olevan itsensä työllistämisen ongelmakohdat sosiaalivakuutus- ja työlainsäädännössä”.

On erittäin kannatettavaa selvittää, millaisia lainmuutoksia viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana tapahtunut työelämän totaalinen muutos vaatii. Tämä on kaikki myös yrittäjien kannalta perusteltua ja toivottua kehitystä, josta toivotaan tuloksia tämän hallituskauden aikana.

Viimeaikainen uutisointi sitä vastoin on saanut varsin epäkannatettavia piirteitä. Kerrotaan, että kolmannes työvoimasta eli noin 700.000 ihmistä on epätyypillisiä työntekijöitä. On kysyttävä, että jos kolmannes työvoimasta tekee epätyypillistä työtä, mitä sitten tarkoittaa tyypillinen. Epätyypillisiksi työsuhteiksi luokitellaan määräaikaiset työsuhteet, tuttavallisemmin pätkätyöt, vuokratyö, sekä pakkoyrittäjyydeksikin väitetty itsensä työllistäminen.

Haluammeko todella antaa tämän kuvan vastavalmistuneille nuorille tai jo työelämässä olleille nuorille aikuisille, jotka eivät ikinä ole muita vaihtoehtoja tunteneetkaan? On hyvä, että lainsäädäntö saatetaan vihdoin ajan tasalle hallitusohjelmaneuvotteluissa sovitun työryhmän tulosten perusteella, mutta puheet pakkoyrittäjyydestä ja pätkätöistä eivät kannusta työelämään.

Pakkoyrittäjyys on jo terminä ristiriitainen. Se, että yhden hengen yrityksiä on alkanut syntyä viime aikoina yhä enemmän ja että näitä yrityksiä on hoksattu käyttää niiden mitä erilaisimpien kunnan tehtävien hoitamiseen, ei anna aihetta puhua pakkoyrittäjyydestä. Se, että yhä useampi suomalainen on keksinyt palkkatyön puutteessa tai sen vaihtoehtona työllistää itse itsensä, ei tarkoita, että kenenkään olisi pakko perustaa yritystä. Ennemmin se tarkoittaa, että yhä useampi näkee mahdollisuuden hyödyntää omaa osaamisaluettaan ja samalla hallita omaa työpanostaan ja -tulostaan.

Yrittäjien maailma ei rakennu pakolle. Yksinyrittäjät ovat siinä mielessä erittäin hyvässä asemassa, että he voivat itse määritellä oman työpanoksensa suuruuden. Itsensä työllistäjä voi määritellä työn ja perheen ja vapaa-ajan suhteen hyvinkin joustavasti. Omaa työpanosta lisäämällä saa lisää palkkaa, tai toisinpäin, työpanosta vähentämällä saa lisää vapaa-aikaa, mikä nyt missäkin elämäntilanteessa on yrittäjälle itselleen arvokkaampaa.

EU-tutkimusten mukaan Suomi on Euroopan toiseksi yrittäjäystävällisin maa. On vaikea kuvitella paljon vihamielisempää suhtautumista yrittäjyyteen kuin puhe pakkoyrittäjyydestä.

Negatiivinen suhtautuminen yrittäjiin ei kannusta. Mielipidekirjoituksessa (HS 9.12.) annettiin tahallisesti väärä kuva toiminimiyrittäjien oikeuksista. JHL:n ja SAK:n edustajien mukaan työn teettäminen ”näennäisyrittäjyytenä” on vain tapa väistää työnantajavelvollisuuksia ja -maksuja. Eihän se niin mene. Yrittäjät maksavat omat työnantajamaksunsa, jotka on laskettu ostopalvelun hintaan. Se, että yrittäjien sosiaaliturva on huonompi kuin palkansaajan, on epäkohta joka tulee korjata lainsäädännön keinoin. Siinä olemme samaa mieltä.

Yksinyrittäjien asemaa ei paranna pakkoyrittäjän leima. Hedelmällisempää kuin yrittäjien lannistaminen pakkoyrittäjyyspuheilla olisi pureutua yrittäjyyden esteisiin ja haasteisiin. Tärkeää on myös tunnustaa se, että uudet työpaikat syntyvät pieniin yrityksiin. Toisin kuin JHL ja SAK väittävät, kaikki yksinyrittäjät eivät ”vain yritä tulla toimeen”. Näiden yrittäjien mahdollisuuksia laajentaa ja kehittää toimintaansa tulee tukea eikä ajaa alas.

Yrittäjien tarpeeseen laajentaa ja palkata työvoimaa tulee vastata etsimällä vaihtoehtoja byrokratian vähentämiseksi, palkkauksesta aiheutuvien sivukulujen alentamiseksi sekä määräaikaisen, osa-aikaisen työvoiman tai harjoittelijan palkkaamisen helpottamiseksi.

Kuntien päätös ostaa osa palveluista yksityisiltä yrittäjiltä on parhaimmillaan hyvää elinkeinopolitiikkaa. Yrittäjäystävällinen kunta luo edellytykset kasvulle ja hyvinvoinnille.

Tapani Mäkinen
kansanedustaja (kok)
Vantaa

Arto Satonen
kansanedustaja (kok)
Sastamala