Tapani Mäkinen
kansanedustaja
Vantaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja

Ikääntyneiden hyvinvointi –yhteinen vastuu hyvästä vanhuudesta 2.4.2008

Väestörakenteen muutos, haaste vai mahdollisuus poliitikoille?

(dia 1)
Väestön ikääntyminen ja sen tuomat haasteet ovat lähes jokapäiväinen uutisaihe. Maamme väestönkasvu jatkunee vielä joitakin vuosia, mutta erityisesti pääkaupunkiseutu ja muut suurimmat kaupunkiseudut todennäköisesti kasvavat näköpiirissä olevaan tulevaisuuteen saakka massamuuton ja maahanmuuton vaikutuksesta.

(dia 2)
Seniori –ikäisten kansalaisten määrän ennustetaan kasvavan kaksinkertaiseksi seuraavan kymmenen vuoden kuluessa. Yli 80 –vuotiadenkin määrä esim. Uudellamaalla kaksinkertaistunee 15 vuodessa ja kolminkertaistunee 30 vuodessa. On usein muistutettu 65 vuoden eläkeikärajan periytymisestä Bismarckin ajan Saksasta. Tuolloin vain harva työläinen edes saavutti mainittua ikää, kun taas nykyisissä vauraissa teollisuusmaissa odotettavissa oleva elinikä alkaa jo lähennellä 90 vuotta, eikä satavuotiaskaan kansalainen kohta ole harvinainen poikkeus. On siis täysin välttämätöntä, että ihmiset viihtyvät tulevaisuudessa nykyistä pidempään työelämässä, sillä muutoin huoltosuhde muuttuu täysin kestämättömäksi. Muuttotappioalueilla ongelmat ovat tietysti kaikkein suurimmat.

(dia3)
Vaikka ikääntyminen lisää tarvetta erilaisten terveys- ja hoivapalveluiden kysynnälle, on silti täysin virheellistä ajatella, että senioriväestö olisi pelkkä kuluerä. Todennäköistä on, että 65-85 –vuotiaat ovat tulevaisuudessa huomattavan aktiivinen kansanosa. Tässä ikäryhmässä tulee olemaan paljon päättäjiä ja monet vielä haluavat jatkaa työelämässäkin, ainakin osa-aikaisesti. Monilla on paljon elämänkokemusta ja hiljaista tietoa, joka varmasti hyödyttää koko yhteiskuntaa, myös taloudellisesti. Maailman muutosvauhti on nykyisellään niin raju, että sukupolvien yli siirtyvä perimätieto palautuu varmuudella suurempaan arvoon kuin muutamana viime vuosikymmenenä.

Ikääntyvä väestönosa tulee olemaan merkittävä kuluttajien ryhmä lähitulevaisuudessa. Jos seniorikansalaisille on riittävästi tarjolla palveluita ja aktiviteetteja kotikunnassaan, se hyödyttää merkittävästi paikallista talouselämää.

On myös tärkeää, että asumisen taso ikäihmisilläkin säilyy riittävän korkeana. Paitsi inhimilliseltä kannalta katsottuna, myös taloudellisesti on erittäin tärkeää, että mahdollisimman moni ikääntyvä kansalainen voisi mahdollisimman pitkään asua omassa kodissaan. Tämä edellyttää vanhojen asuntojen ajanmukaistamista, uusien ikäihmisille soveltuvien asuntojen rakentamista sekä riittävää palveluiden tarjontaa. Laitoshoito on aina kallis vaihtoehto, eikä pitkäaikaisena ratkaisuna kovinkaan miellyttävä yksilön kannalta.

Kun ihmisten keskimääräinen elinikä oletettavasti pidentyy huomattavasti lähitulevaisuudessa, niin ennalta ehkäisevä terveydenhoito on yhä tärkeämmässä asemassa. Ehdottomasti kaikkein halvimmaksi tulee elintaso- ja elämäntapasairauksien ennaltaehkäisy. Terveet elämäntavat tulevat yleensä myös yksittäiselle ihmiselle huomattavasti halvemmaksi, kuin epäterveet. Jokaisen kansalaisen on myös muistettava, että vaatimustason julkisten palveluiden suhteen on pysyttävä kohtuullisena. Mitkään rahat eivät koskaan tule riittämään, elleivät terveet aikuiset ihmiset osaa hoitaa itse omia asioitaan, vaan päätyvät uusavuttomiksi.

(dia 4)
Yksi haaste kunnille on riittävän työvoiman saanti paitsi hyvinvointipalveluiden tuottamiseen, myös miltei kaikille muillekin aloille. Työntekijöitä siirtyy suuri määrä eläkkeelle, mutta samaan aikaan palveluiden kysyntä lisääntyy merkittävästi ja kansalaisten laatuvaatimukset kasvavat. Tietysti myös verotaakasta, eli hyvinvointiyhteiskunnan kustannuksista, suurimman osan kantava väestönosa supistuu työelämästä poistumisten myötä.

Vaikka työurien pidentämiseen pyritäänkin, se ei yksin riitä ratkaisuksi. Tärkeää on saada nykyiset työkykyiset työttömät takaisin työelämään esimerkiksi koulutuksen avulla. Kuitenkin merkittävää lisäystä työvoiman tarjontaan on pitkällä tähtäimellä saatavissa vain ulkomailta. Kilpailu hyvistä työntekijöistä on kuitenkin kovaa, eikä tuntematon, pieni, kylmä, kallis ja kaukainen Suomi ole useinkaan muuttajien haavelistan kärjessä. Myös kuntien on vakavasti varauduttava työvoiman aktiiviseen rekrytointiin. Erittäin tärkeää on, että kuntien päätöksentekijät tekevät kaikkensa maahanmuuttajien sopeutumisen edistämiseksi.

Työikäisen väestön väheneminen vaikuttaa uhkaavasti myös monien pienyritysten toimintaan, sillä uusia yrittäjiä on vaikea löytää jatkajiksi. Tämä muodostaa kasvavan haasteen, sillä juuri pienten palveluyritysten tarve kasvaa jatkuvasti, esimerkiksi kotipalveluiden alalla.

(dia 5)
Yleisesti ajatellaan, että yhteiskunta tuottaa hyvälaatuisia, mutta edullisia sosiaali- ja terveyspalveluita koko väestölle. Keskeinen keskustelunaihe on, miten nämä palvelut tulisi tuottaa, järjestää ja rahoittaa. Kuntien suurin toiminta-alue taloudellisessa mielessä on näiden palveluiden tuottaminen. Mutta hyvinvointipalveluiden tuottamiseen ei todellakaan riitä pelkkä hyvä tahto. Palveluiden tuottamiseen tarvitaan ihmisiä, joille on oikeasti maksettava palkkaa. Tämä taas vaatii ihan oikeaa rahaa, joka kunnilla on todella tiukassa. Veronmaksajan kukkarolle ei yksinkertaisesti voi mennä enää nykyistä enempää, vaan tarvitaan uusia ideoita.

Kuntarakenteen radikaali uudistaminen on viimein ja vihdoin päässyt maassamme vauhtiin. Meneillään oleva Paras –hanke on päässyt ainakin kuntamäärän karsimisessa paljon parempiin tuloksiin, kuin yleisesti osattiin ennustaa. Uusia ja merkittäviä liitoshankkeita on saatu jatkuvasti läpi, vaikkakin myös takapakkeja on joissain tapauksissa koettu.

Kunnat ovat päävastuussa hyvinvointipalveluiden saatavuudesta. Siksi on ilman muuta selvää, että suuremmissa kokonaisuuksissa voidaan palvelut järjestää tehokkaammin. Vanha kuntarakenne oli käytännössä muodostunut hevoskärryjen aikakaudella köyhäinhoitoa varten. Nykyisin liikkuminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa ja samalla peruskunnan tehtävien määrä on roimasti lisääntynyt. Lukuun ottamatta meitä kuntien päättäjiä ja kunnan omia työntekijöitä ei kunnanvirastoon ole tavallisella kansalaisella juuri minkäänlaista asiointitarvetta. Sähköinen asiointikin on vasta kehityksensä alkuvaiheessa, mutta korvaa jo nyt monta fyysistä käyntiä virastoissa. Siksi suurempi kuntakoko on lähes aina perusteltu parannus aikaisempaan ja yksi merkittävimmistä keinoista siirtää kuntien taloudellisia voimavaroja hallinnosta palveluihin.

Kuntaliitosten vaihtoehtona on kuntien syvenevä yhteistyö. Parempi sekin kuin ei mitään. Yhteistyö saattaa parhaimmillaan olla hyvinkin toimivaa ja moniulotteista. Ongelmana on kuitenkin helposti demokratian heikkeneminen, kun päätöksentekoa yhä tärkeämmissä asioissa siirretään kuntayhtymätasolle. Vaarana on myös tuplabyrokratian syntyminen ja säästöjen jääminen siten näennäisiksi. Esim. elinkeinopolitiikassa käytännön yhteistyö voi olla hankalaa kuntien kilpaillessa samoista yrityksistä.

(dia 6)
Jos kuntaliitoksilla voidaan merkittävästi tehostaa kuntataloutta, on niillä muitakin merkittäviä ulottuvuuksia. Yksi tärkeimmistä on varmasti kunnan kilpailukyvyn parantuminen niin kotimaisessa kuin kansainvälisessäkin viitekehyksessä. Isompi kunta on yksinkertaisesti helpommin markkinoitavissa asunkuntana tai yrityksen sijaintipaikkana. Koko lisää kunnan tunnettuutta aivan varmasti. Jos kunnan pinta-ala laajenee huomattavasti liitosten seurauksena, tuo se aivan uusia mahdollisuuksia maapolitiikkaan: tarjolla on useita erilaisia asuinympäristöjä kantakaupungista maalaismaiseen ja yrityksille löytyy helpommin sopivia sijoittumisalueita. Tämä taas on lähes ainoa keino saada kuntaan uusia veronmaksajia kustantamaan palveluiden ylläpitoa.

Suomalaisen päättäjän on tunnettava vastuunsa. Palveluiden tuottamisen turvaaminen tulevaisuudessakin on yhteinen asiamme. Seniorikansalaisille suunnatut palvelut on nähtävä tulevaisuuden mahdollisuutena uuden elinkeinotoiminnan synnyttämiseksi. Ennakkoluulottomat ratkaisut ja vahva kuntatalous ovat avainasioita tässä onnistumiseksi. Innovatiivinen ja uusille ideoille avoin kunta houkuttelee tulevaisuudessa myös varttunutta väestönosaa asukkaikseen.