Tapani Mäkinen Liikenteen haasteet maankäytön kehittämisen näkökulmasta Liikennejärjestelmä määrää olennaisella tavalla asutuksen, työpaikkojen ja palveluiden keskittymistä. Kaupungit ovat kautta aikojen kehittyneet liikennevirtojen varrelle ja solmukohtiin. Mitä suurempi kaupunkialue on kysymyksessä, sitä haasteellisemmaksi liikennejärjestelmän ja maankäytön yhteensovittaminen muodostuu. Helsingin seutu muodostaa maamme ainoan metropolialueen, jonka menestys ja kansainvälinen kilpailukyky on ratkaisevan tärkeää koko Suomelle. Tämän alueen päivittäinen vaikutus kattaa käytännössä koko Uudenmaan sekä huomattavassa määrin myös naapurimaakuntien alueita. Asumisen hintataso pääkaupunkiseudulla on jatkanut kohoamistaan. Todennäköisesti tämä kehityssuunta tulee vain jatkumaan. Maailmanlaajuisesti vertailtuna suurkaupunkien ydinalueilla hintataso on aina ollut korkea; kysynnän ja tarjonnan lain mukaan tämä on välttämätöntäkin. Metropolit jatkavat kasvuaan kaikkialla maailmassa, ja ainakaan tällä hetkellä ei kovin moni uskalla ennustaa niiden kasvun pysähtymistä. Kaupungistuminen on mielestäni voittopuolisesti myönteinen ilmiö, sillä kaupunkeihin ihmiset ovat aina muuttaneet paremman elämän toivossa ja luovaa miljöötä etsimään. Myös maahanmuuttajat asettuvat useimmiten juuri suurimmille kaupunkiseuduille asumaan monestakin eri syystä. On siis varsin todennäköistä, että Helsingin seutu on tulevaisuudessa nykyistäkin väkirikkaampi. Monilla aloilla on odotettavissa uhkaavaa työvoimapulaa asumisen kalleuden vuoksi. Tämä taas vaarantaa pääkaupunkiseudun aluetalouden suotuisan kehityksen. Pendelöinti lisääntyy jatkuvasti, kun elintaso ja asumisen laatuun ja väljyyteen kohdistuvat vaatimukset kohoavat. Yhä useampi suomalainen on valmis pitkään työmatkaan, kunhan vain pääsee asumaan kohtuuhinnalla pientalossa kaukana kaupunkiseudun ydinalueesta. Päivittäisen työmatkaliikenteen lisäksi myös vapaa-ajan liikkuminen on jatkuvasti kasvussa. Liikenteen sujuvuus on myös merkittävä kilpailutekijä, kun asukkaat ja yritykset miettivät sijoittumispaikkaansa. Nämä ilmiöt muodostavat todella merkittävän haasteen metropolialueen suunnittelutyölle. Maailman ja Euroopankin mittakaavassa Helsinki ja Uusimaa laajoine vaikutusalueineen on toki varsin pieni metropolialue. Itämeren –sarjassa olemme toki jo huomattava asutuskeskus. Asukkaita tänne mahtuu vielä vaikka kuinka paljon, kunhan infrastruktuurimme vain toimii. Pientalovaltainen asuminen on oltava tulevaisuudessa tavallisen työssäkäyvän ihmisen ulottuvilla oleva vaihtoehto, mutta tämän toteutuminen edellyttää ehdottomasti maankäytön ja liikennejärjestelmien suunnittelun toimivaa yhteensovittamista. Pinta-alaltaan Suomi on laaja maa ja eurooppalaisittain katsottuna lähes asumaton. Lentokoneesta katsottuna edes Etelä-Suomessa ei paljon muuta ole kuin metsää. Esimerkiksi Tanska ja Benelux –maat ovat huomattavan tiheään asuttuja, mutta silti pientaloasuminen on niissä huomattavasti yleisempää kuin meillä. Maakuntien liitoilla on maakuntakaavoituksesta vastaavina viranomaisina tärkeä tehtävä liikennejärjestelmän ja maankäytön suunnittelun yhteensovittamisessa. Jäsenkuntiensa työrukkasena maakuntien liitot ovat avainasemassa ylikunnallisen maankäytön kehittämisessä ja keskeisten liikennehankkeiden ajamisessa. Tähän tarpeeseen laadittu Uudenmaan liiton ja Itä-Uudenmaan liiton yhteinen liikennestrategia kattaa laajasti pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen ja on myös erittäin keskeinen koko Suomen elinkeinoelämän kuljetuksille. Tämä molemmat maakunnat kattava asiakirja tuo esille liikennejärjestelmän kehittämistarpeita ja on pohjana tasapainoiselle, kestävälle sekä kilpailukykyä edistävälle liikennejärjestelmälle lähivuosikymmeninä. Aluerakenteemme niin täällä Uudellamaalla kuin koko Suomessakin on kokenut suuria muutoksia muuttoliikkeen ja moottoriajoneuvoliikenteen myötä. Väestö on keskittynyt voimakkaasti niin suurille kaupunkiseuduille kuin pienempiinkin taajamiin. Toinen samanaikainen kehityssuunta on kuitenkin hajauttanut taajamien ja niitä ympäröivien vaikutusalueiden yhdyskuntarakennetta. Joukkoliikenteen kilpailukyvyn kannalta on aivan olennaista, että maankäytön suunnittelu huomioi päivittäisen liikkumisen tarpeet. Asuntojen, työpaikkojen ja palveluiden sijoittuminen yhdyskuntarakenteessa joko hankaloittaa tai edesauttaa joukkoliikenteen toimivuutta. Rakennettu ympäristö vaikuttaa myös ihmisten halukkuuteen liikkua kävellen tai pyöräillen. Jo olemassa olevan yhteiskuntarakenteen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen tulevassa rakentamisessa on perusteltua sekä liikennemäärien vähentämisen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen kilpailukyvyn turvaamisen, että luonnonympäristöjen säilymisen kannalta. Kunnallisilla päätöksentekijöillä on suuri vastuu oikeanlaisen yhdyskuntarakenteen muodostumisesta. Tämä vastuu ulottuu käytännössä myös oman kunnan rajojen yli, joten kaupunkiseutujen yhteisille yleiskaavoille on kysyntää. Tämä on tärkeää ainakin silloin, jos muutoin niin kovasti toivottavia kuntaliitoksia ei millään saada aikaan. Maankäytön merkitys liikennejärjestelmän kehittämistyön perustekijänä korostuu entisestään ympäristötietoisuuden lisääntymisen myötä. Energian hinta tulee jatkuvasti nousemaan ja ilmastonmuutoksen hillintä vaatii konkreettisia toimia. Pelkkään yksityisautoiluun nojautuva liikennejärjestelmä joutuu ongelmiin viimeistään siinä vaiheessa, kun bensiinin ja dieselin hinnat moninkertaistuvat. Tehokas ja hyvin palveleva raideliikenne on yksi metropolialueen tunnusmerkkejä. Asumisen ja työpaikkarakentamisen painopisteen on oltava ratojen varsilla. Bussiyhtiöiden tarjoamat liikennepalvelut mahdollistavat varsinkin pientaloalueiden kytkemisen osaksi toimivaa joukkoliikennejärjestelmää. Pääkaupunkiseudun lisäksi myös kehyskuntien olisi panostettava nykyistä enemmän joukkoliikenteen toimintaedellytyksiin. Toimivan, vaivattoman ja kilpailukykyisen joukkoliikenteen ohella myös autoilun sujuvuus on osa toimivaa yhdyskuntarakennetta. Autoilu tuskin mihinkään häviää, sillä uusia, vaikkakin nykyistä kalliimpia energiamuotoja tulee varmuudella käyttöön näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa. Varsinkin elinkeinoelämälle autokuljetukset ovat tärkeitä, ja joka tapauksessa osa metropolialueenkin asukkaista tarvitsee enemmän tai vähemmän autoa asiointiinsa. Siksi myös autoliikenteen sujuvuus ja turvallisuus on ehdottomasti otettava huomioon liikennesuunnittelussa. On erinomainen asia, että Uudenmaan keskeisistä hankkeista useimmat ovat päätyneet tulevien vuosien hankelistalle. Rahoituksen osalta on vielä monta kysymysmerkkiä. Julkisesta rahoituksesta käydään yhä suurempaa kamppailua yhteiskunnan eri toimintojen välillä. On kuitenkin muistettava, etteivät väyläinvestointeihin käytettävät rahat katoa kuin tuhka tuuleen, vaan ne tuottavat itsensä takaisin melko siedettävässä ajassa. Positiiviset yhteiskuntataloudelliset vaikutukset ovat kiistattomia, kun ihmisten ja tavaroiden kuljetus muuttuu turvallisemmaksi ja sujuvammaksi. Liikennejärjestelmän kehittäminen ja maankäytön suuret suuntaviivat ovat asioita, jotka jättävät jälkensä kaukaiseen tulevaisuuteen. Kun maailma muuttuu yhä nopeampaan tahtiin, niin samaan aikaan olisi tehtävä vuosikymmenien päähän ulottuvia ratkaisuja. Yksittäiset vaalikaudet ovat aivan liian lyhyitä ajanjaksoja infrastruktuurin kehittämisen näkökulmasta.. Siksi meidän päättäjien tehtävänä on pysyä kärryillä olemassa olevista tosiasioista, kansalaisten toiveista ja odotuksista esim. asumismuotojen suhteen, elinkeinoelämän toimintaedellytyksistä sekä luotava vielä oma visio toivottavasta kehityssuunnasta. Uudenmaan liitto haluaa olla jäsenkuntiensa ja valtiovallan kanssa jatkuvassa yhteistyössä kestävän ja palvelevan liikennejärjestelmän kehittämiseksi ja parantamiseksi. |