Kolumni Nykypäivä-lehdessä 23.5.2008

Aatamin ajasta pormestarimalliin – kokoomuslaista kaupunkipolitiikkaa

Tyypillinen nykysuomalainen on kaupunkilainen. Valtaosalla maamme asukkaista on koti kaupunkiseudulla. Kaupungistuminen on syytä kokea myönteiseksi ilmiöksi, sillä ihmiset ovat aina muuttaneet kaupunkeihin korkeamman elintason ja elämänlaadun toivossa.

Suomi on kaupungistunut suhteellisen myöhään, joten kaupunkipolitiikka on meillä uudehko ilmiö. Kokoomukselle kaupunkilaisten hyvinvointi on sydämenasia, ja siksi puoluekokous saakin käsiteltäväkseen esityksen kaupunkipoliittiseksi kannanotoksi otsikollaan ”Kaupungit ovat Suomen veturi –ihmisten kaupunki ei ole koskaan valmis”.
Se kattaa kaikki maamme kaupungit ja kaupunkiseudut pienistä suuriin. Kaikki ne ovat oman alueensa vetureita ja suurimman väestönosamme asuinpaikkoja. Koko Suomen menestyminen edellyttää, että kaupunkimme menestyvät. On tärkeää muistaa, ettei kaupunkipolitiikka ole maaseutupolitiikan tai aluepolitiikan vastakohta, vaan näiden kaikkien kolmen on tarkoitus tukea ja täydentää toisiaan.

Merkittävä lähitulevaisuuden haaste on kestävän yhdyskuntarakenteen aikaansaaminen. Tiivis kaupunkirakenne luo myös edellytyksiä kaupungistumisen monille hyville vaikutuksille, kuten ihmisten sujuvalle liikkumiselle ja kanssakäymiselle sekä yritysten, oppilaitosten, julkisen vallan ja muiden toimijoiden luovalle yhteistyölle. Ovathan kaupungit aina olleet verkostojen solmukohtia.

Palveluiden tuotannon ja saatavuuden järjestäminen on kuntapäättäjien vaativimpia tehtäviä. Kokoomuksen mielestä kunnan palveluiden tulee olla laadukkaita. Oleellista ei kuitenkaan ole se kuka kunnan palvelut tuottaa - jatkossa useimmiten yhteistyössä yksityisten yritysten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Myöskään kuntien maantieteelliset rajat eivät saa olla esteenä, kun kansalainen tarvitsee palvelua. Kuntaliitos on kuntalaisten kannalta useimmiten järkevin tapa palveluiden turvaamiseksi ja tehostamiseksi. Toissijainen vaihtoehto on lähikuntien tiivistyvä yhteistyö. Se ei kuitenkaan saa merkitä uutta byrokratian porrasta vaaleineen ja verotuksineen.

Äänestäjät ovat kaupungin asiakasomistajia. Silti kaupungeissamme on mielestäni tällä hetkellä selvä demokratiavaje. Virkamiesjohdon valta on nykyisin liian suuri verrattuna vaaleilla valittuihin luottamushenkilöihin. Suomen kunnissa lähes poikkeuksetta on käytössä aataminaikuinen malli, jonka ytimessä ovat virkamieskaupunginjohtajat. Äänestäjien valitsemat kunnallispoliitikot taas päättävät asioista sen verran minkä leipätyönsä ohessa ehtivät. Luottamushenkilöiden statistin rooli päätöksenteossa on demokratian irvikuva. Tätä demokratiaongelmaa pitkään harkittuani, olen päätynyt siihen mielipiteeseen, että kaupungin johtoon olisi valtuuston valittava määräajaksi päätoiminen luottamushenkilö eli pormestari. Oikeaan suuntaan on menty jo esimerkiksi Tampereella. Useimmissa muissa demokraattisissa maissa luottamushenkilöpormestari on arkipäivää.

Työmaakokouksessamme Tampereella voimme käydä vilkasta ja rakentavaa keskustelua kokoomuslaisen kaupunkipolitiikan suuntaviivoista. Siitä saamme hyvät eväät ensi syksyn jättiurakkaamme, kuntavaaleihin.

Tapani Mäkinen, kansanedustaja
Kokoomuksen kunnallis- ja aluepoliittisen toimikunnan pj.
Vantaan kaupunginvaltuuston pj.
Uudenmaan maakuntahallituksen pj.